Anni-Sofia Knuuttila (s. 1989) on Imatralla asuva ja työskentelevä kuvataiteilija, joka työskentelee pääasiassa maalauksen ja grafiikan eri keinoin.

 

Taiteen tekeminen on minulle keino jäsennellä huomioitani itsestäni ja ympäröivästä maailmasta, yritys saada aikaan jotakin konkreettisesti hahmotettavaa pääni sisäisestä asioiden ja huomioiden sekamelskasta. Tulkitsen maailmaa visuaalisin keinoin ja löydän taiteen keinoin yhteyksiä näennäisesti toisiinsa liittymättömien asioiden välillä. Käytän itseilmaisuun monenlaisia eri keinoja, jotka yleensä ankkuroituvat tiettyihin teemoihin. Taiteen lisäksi huumori on keinoni kommentoida näkemiäni ja kokemiani asioita, siispä lähes kaikki teokseni on katsottavissa kuivan humoristisen, jopa kaurismäkeläisen linssin läpi, jossa vakavatkin asiat saavat koomisia mittasuhteita. Taiteellani ilmaisen pohjimmiltani sitä, kuka minä olen ihmisenä ja annan tähän kysymykseen vastauksia myös yleisölleni.

 

Käsittelen maalauksissani useasti identiteettikysymyksiä ja käytän maalaamisessa paljon hyödykseni lavastettua omakuvaa, joilla yritän asettaa itseni suhteeseen muun maailman kanssa. Identiteetti on jokaisen yksittäisen ihmisen tärkein rakennuspala suhteessa muuhun maailmaan ja keino erottaa itsemme muista. vuorovaikutus yksilön omakuvan ja yhteisön odotusten välillä on keskeinen osa identiteetin muodostumista. Suurikokoisissa öljy- ja akryylimaalauksissa huomion keskipisteeseen nousee jokin tietty väri tai materiaali, esimerkiksi kangas tai koru; itse muotokuvan kohde jää sumuiseksi hahmoksi melkein sulautuen taustaan.

 

Identiteetti ja taiteen tekeminen nivoutuvat minulla jokaisen ihmisen tarpeeseen tulla nähdyksi. Jokaisella meistä on tarve tulla hyväksytyksi, tunnustetuksi ja ymmärretyksi omana itsenään. Lavastetuilla muotokuvilla käsittelen nykyihmisen identiteetin kerroksellisuutta kuvien kyllästämässä maailmassa ja sitä, miten pyrimme muuttamaan kuvaa itsestämme. Jos tarve tulla nähdyksi jää täyttymättä, se voi aiheuttaa negatiiviseksi miellettyjä tunteita, kuten yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta ja riittämättömyyttä.

 

Puupiirtämisen kautta käsittelen suhdettani luontoon. Näyttäytyykö luonto ihmiselle pelkkinä kulutettavina resursseina vai onko se mystinen paikka, joka tarjoaa henkisiä ja esteettisiä kokemuksia? Luontosuhteeseen liittyvät usein myös ihmisen tavat hahmottaa oma paikkansa maailmassa: näkeekö ihminen itsensä luonnon osana vai erillisenä siitä, ja miten hän suhtautuu luonnon suojelemiseen tai hyödyntämiseen. Minulle luonto ja ajatus luonnosta tuo rauhaa, inspiraatiota, mutta näiden lisäksi myös elinvoimaa luonnossa oleilun ja sienestyksen ja marjatuksen muodossa. Käsittelen puupiirtämisellä omaa luontosuhdettani ja ahdistustani ihmisten välinpitämättömyydestä omaa ympäristöä ja ilmastoa kohtaan.

 

Suoran symbolisen kuvankäytön lisäksi luontosuhdetta käsitellään kierrättämisen ja luonnonmateriaalien käytön keinoin. Vahva ja yksinkertainen tematiikka kiinnostaa puupiirtämisessä sekä tekniikan mahdollisuus toistaa kuva-aihetta. Suurikokoisista puupiirroksista syntyy valtavia kollaaseja, jotka asettuvat tilaan ja muodostavat installaatioita, jotka saavat katsojan pohtimaan omaa suhdettaan ympäröivään maailmaan. Maalauksellinen ilmaisu ja huoleton kaivertaminen sekä yhtä huoleton vedostus tuo puupiirroksiin elävyyttä ja syvyyttä.

​

---